Tiistai on toivoa täynnä.

Joudun hieman aikamatkata mielessäni taaksepäin, koska siitä on niin pitkä aika, kun olen viimeksi kirjoittanut. Tosiaan Aito-ilta oli aivan mahtava! Meidän kohtalaisen kokoiseen seurakuntaan mahtui yli 50 nuorta. Ylistysryhmä oli varannut illalle kaikkein kauneimpia ylistyslauluja, ja puheet oli hyviä. Jännitin tosi paljon omaa todistusvuoroani, enkä edes tiedä miksi.
Kuitenkin, kun sain mikrofonin käteen ja mua alettiin haastatella niin tuli aivan älyttömän hyvä mieli, kun sain kertoa muille, mitä Jeesus on tehnyt mun elämässä. :)

Sen jälkeen olikin taas paluu kouluun, mutta tällä kertaa aivan uudella innolla. Eikä tarvinnut ruveta sopimaan englannista uusintakoetta kun paperissa oli 9- ! Kunhan tämä into säilyy toukokuulle asti, niin mun todistus näyttää varmaan aika mukavalta. :D

MUTTA  nyt kerron hieman viime viikonlopusta. Perjantaina pakkasin kamat, ja lähdin ystävieni Jenican, ja Arin kanssa kohti jyväskylän kiponniemeä. Siellä alkoi siis vapaakirkon työntekijöiden virkistysviikonloppu.
Automatka oli hidas, mutta maisemat tosi kauniita. Kun päästiin perille, täytyi ilmoittautua ja meille sanottiin numero huoneeseen, jonne me saatiin majoittua. Ovessa luki mun ja Jenican nimien lisäksi kahden muun naisen nimet ja hieman jännityksellä odotettiin, että keitähän meidän kanssa majoittuu samaan kämppään. Kun oltiin saatu tavarat paikoilleen ja soitettua vanhemmille että ollaan hengissä, niin kämppikset tulikin ja osoittautuivat tosi mukaviksi. :) Illaksi riitti ylistystä & rukousta, sanaa ja ruokaa ym. Vaihdettiin myös kuulumisia entisen nuorisotyöntekijämme ja ystävämme, Jannen, kanssa.

                               Lauantaina
oli jälleen heti aamusta sanaa & ylistystä, ja erilaisia kanavia.
Tutustuttiin laajemmin seurakunnan lapsityöhön, missä siis minä ja Jenica vaikutetaan omassa seurakunnassamme. Jossain välissä osa porukasta lähti 15 km päähän urheiluhallille pelailemaan, mutta me päätettiin jäädä talolle, ja osallistuttiin siellä luovaan rukoushetkeen.
Illalla oli avaruusbileet (joo, kuulostaa aika oudolta) ja sitä se olikin!
joka puolelta käveli vastaan folioon kääriytyneitä ihmisiä ja niimpä livistettiin huoneeseemme lukemaan raamattua ja juttelemaan. :-)

                       Sunnuntai oli lähtöpäivä.

Pakattiin kamat kasaan heti aamusta ja siivoiltiin huonetta. Vielä oli ylistystä ja sanaa, mutta flunssan vuoksi enimmäkseen makoilin huoneessa. 15.00 oli lähtökahvit ja päästiin lähtemään vasta noin 16.30..
syynä se, että eräs perhe tarvitsi virtaa autoonsa. Ei viitsitty jättää niitä paleltumaan kuoliaaksi :D Automatka taittui jälleen hitaasti ja otinpa siinä pienet nokosetkin.. 20.00 pääsin kotiovesta sisään.

Vieläkin tuntuu hullulta olla kotona, mutta eiköhän se tästä. Meillä on vapaa viikko koulusta, kun opettaja ei saanut tet-viikkoa onnistumaan meidän luokan kohdalla. Tänään olis piano-ja laulutunti, mutta menen vain pianotunnille, laulaa en pysty.. sen verran flunssa vienyt ääntä. Sen jälkeen suuntaan vapikselle raamattupiiriin. Ollaan nyt aloitettu tällainen pienellä kokoonpanolla ja nyt näyttäis, että oli hyvä päätös aloittaa. :)

Nyt voisin suunnistaa sanan ääreen.
Siukuli siut kaikkien päivään!

-Annika

Opettajat auttavat ratkomaan ongelmia, joita meillä ei olisi ilman heitä.

Tjoo, jälleen yksi koulupäivä takanapäin. Meillä oli taas englannin kokeet ja meni kohtalaisen hyvin. Otan silti uusintatarjouksen vastaan, kunhan ensin olen nähnyt kokeen numeron. Sain eilen edellisen englannin kokeen takaisin; 9½ ! Oon ylpeä itsestäni, ja niin oli opettajakin ilmeestä päätellen.
Tänään olis ollut pitkä päivä, mutta luokka lähti loppupäiväksi opinlakeusmessuille.. mä jätin väliin. Koko päivän ollut maha kipeänä ja jalkoja särkee. Huominen vielä ja sitten kauan odotettu vk:n loppu ! :)

Vk:n loppu sisältää siis tästä päivästä lähtien :
Tänään: kokous
Huomenna: Varkki-ilta ja varkin jälkeen keksitään jotain Jenican kanssa.
Lauantaina: Aito-ilta! en malta odottaa, et pääsen kertomaan muille, mitä Jumala on tehnyt mun elämässä <3

Tällasta. Päivittelen taas kunhan ehdin.
-Annika

Täydellinen torstai...

ois ollut, ellei linja-auto ois lähtenyt etuajassa ja jättänyt mua ja siskoa kyydistä. Huomenna varmaan saan tehdä tämänpäiväisen englannin kokeen.. uskon, että se menee hyvin. Edellisestä sain numeroksi 9+! :)
Oon viime päivinä hionut piirustustaitojani kymmenen päivän ohjelmalla.. ensimmäisenä päivänä piti piirtää omakuva. Ehkei mun taidot olekaan niin
huonossa kunnossa, kun äitee sanoi, että se piirustus näytti aivan multa. :D 
Huomiselle ois suunnitteilla mennä Jenican kanssa mun parhaan ystävän, Hannan luokse. Paras ystävä... sitä Hanna on ollut mulle välirikosta huolimatta. Enkä usko, että asia tulee koskaan muuttumaan.. se on nähty. :-D Herra on armollisesti vetänyt Hannaa takaisin luokseen , ja oon siitä niin kiitollinen, etten osaa sanoiksi pukea! <3

Mitähän taivaassa on suunniteltu, kun on näin toiveikas olo ollut jo pitkään. Aivan ku jotain ois tapahtumassa. Toivottavasti jotain hyvää :)

Nyt vois varmaan kehitellä jotain muutakin, etten jumiudu koneelle. Siu!

-Annika

2012 saapui rakettien paukkeessa ja hyvässä seurassa!

                                   Hepskukkuu!

Eilen meidän seurakunnassa oli uudenvuoden juhlat.
Minä ja muutama ystävä grillattiin makkaroita, ja myytiin pillimehuja. Oli paljon porukkaa ja hyviä puhujia, ja taisi siinä vastaan tulla ehkä yksi komeimpia ihmisiä, mitä olen nähnyt, mutta ei siitä sen enempää ;) Kokouksen jälkeen minä, Sirja ja Jenica hypättiin autoon ja suunnattiin nokka kohti seinäjokea. Perille päästyämme kiivettiin joupiskan rinteelle katsomaan ilotulitusta ja toivottamaan toisillemme hyvät uudet vuodet. Siinä rinteellä seistessä samaan kellon lyöntiin, kun vuosi vaihtui, niin sen aivan tunsi, että menneet on nyt menneitä ja jälleen aukes uus sivu elämässä. Mä en kyllä enää koskaan valita, että mun elämä on tylsää! Paluumatkalla nostettiin "peukalopaikat" raamatusta, ja kuunneltiin hyvää musiikkia. Tässä pieni maistiainen biisistä, johon rakastuin ensikuulemalta :

                            Ai niin, tein myös uudenvuoden lupauksen:
Aion elää terveellisempää elämää ja jatkan kesken jääneen laihdutuskuurin
loppuun asti. Mä niin tiedän, että pystyn tähän. Pystyinhän viime vuonnakin.
Se on kuulkaas nyt niin, että tätä tyttöä ei pysäytä enää mikään!

             ..... ei edes koulu, joka alkaa huomenna.

Siunattua alkanutta vuotta jokaiselle!


-Annika