Juhannus-suunnitelmia

Näin ne tilanteet ja suunnitelmat voi muuttua.
Vielä pari päivää sitten mulla ei ollut mitään juhannuksen varalle,
nyt olenkin huomenna lähdössä keuruulle juhannuskonferenssiin!
Sisko pyys mukaan, ja tottakai mä suostuin.
Mennään Pe-La väliseksi yöksi. Kukkaronkin mielestä yksi yö riittää. :-)

Ja mitä ois päivä ilman draamaa? mua ois kovasti kaipailtu tänään, ja sitten vedetään herne nenään, kun en ehdi pakkaamisiltani tavata.  :')

On se hyvä vähän päästä toisiin maisemiin. Joskus sitä vaan niin kyllästyy samaan maisemaan, ja samoihin naamoihin. Mä en ole mikään tuuliviiri,
mutta todella usein pitää saada irtautua kaikesta, ja hengähtää.
Olen huomannut, että se on mulle elintärkeää.

Päässä pyörii paljon ideoita, mitä tekisin kesän jälkeen.
Vielä en ole löytänyt vastausta, mutta ainakin musta tuntuu et mun edessä on paljon ovia auki. Musta ei oikeastaan ole koskaan tuntunut tältä.
Toiveikas olen toki ollut usein, mutta aina kuitenkin epävarma mahdollisuuksieni suhteen. Nyt saa epävarmuus jäädä kokonaan pois. :)

Ainakin sen tiedän, että suunnitelmissa ois muuttaa kesän jälkeen omaan kämppään. Jotenkin ollut pidemmän aikaa vahva tunne, et ois mun aika.
Mutta siitä sitten enempi, kun asia on ajankohtainen.

Nyt täytyy mennä hoitelemaan tekemiset alta pois, että jää aikaa pakata yms.

Siunattua juhannusta!

P.S. Olkaa ihmisiksi!
(Itsellä tarkoituksena lähentää suhdetta Jeesukseen tänä juhannuksena. Jotenkin vaan jähmettynyt ja etääntynyt omalla karmivalla tavallani, ja nyt ois aika pistää piste tälle haahuilemiselle. Mä rakastan Jeesusta, eikä mun elämällä ole mitään merkitystä ilman Häntä. <3 )

 -Annika

.....

                           Tänään on hyvä päivä.
Posti toi uuden puhelimen, ja sen mekon josta olen aikaisemmin vaahdonnut.
Päivät on kulkeneet ihan mukavasti... ulkona on ollut nätti ilma.
Tylsyyskin on tullut vierailemaan, eikä oikein tule lähdettyä ulos kun ei ole tekemistä. Yksin on tylsä tehdä mitään. Jenican ja Sirjan kanssa ollaan paljon kuljetty yhdessä viime viikot. Nyt olen muutaman päivän ollut kotona, ja oltiin Hannan kanssa suunniteltu, että vietettäis sen vapaapäiviä yhdessä, mutta siihen iski flunssa. Snif. 

Sunnuntaina meidän seurakunnassa oli lähtö-ja tulojuhlat. Pastori lähti, tilalle tuli uusi pastori  ja nuorisotyöntekijä. Oisin mielelläni mennyt sinne, mutta olin sen verran huonovointinen, ettei ollut voimia lähteä.

Eilen kävin katsomassa siskon poikaa, Markusta. Alkoi heti innoissaan tanssia ja esitellä lelujaan, kun huomas, että tulin käymään. Oli kuulemma kulkenut koko päivän mun kuva kädessään. On se vaan niiiiiin rakas <3


Vois keksiä jotain kehittävää, joten lopettelenpas tähän.
Tässä vielä kuva puhelimesta, jonka hommasin. :)

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä tän puhelimen kohdalla.
Kyllähän se harmittaa, että vasta helmikuulla ostin itselleni puhelimen, mutta se alkoi hajota ihan tuosta vaan, niin päätin  etten samsungia enää osta. Kyllä nokia vaan on paree. :)

Bye & Siu!

                            
                                                  -Annika-

Keskiviikkopäivän loppukevennys?

Ajattelin hieman purkaa, mitä mieleen on noussut tämän päivän aikana
aiheesta, josta puhutaan joka paikassa. Televisiossa, radiossa, lehdissä yms.
Rakkaudesta. Itsehän en voi sanoa, että olisin koskaan ollut rakastunut.
Kuitenkin sisimmässä on kaipuu löytää Se Oikea, Jumalan tarkoittama mies, jota saisi rakastaa niin paljon kuin sielu sietää.

On tullut seurattua sivusta rakastuneita pareja, joiden onnellisuus paistaa kilometrien päähän. Kaikki tämä aika, kaikki nämä vuodet on ollut aikaa tutkia omaa sisintään, ja sitä, mitä mä haluan.
Kuten sanoin, haluan löytää Jumalan minulle tarkoittaman miehen, mutta samaan aikaan kammoan ajatusta, että joku astuisi elämääni.

Tällä hetkellä olen aika vahvasti sitä mieltä, että on aika pieni todennäköisyys löytää mies, josta ei loppujen lopuksi paljastuisi omistushaluinen, väkivaltainen, psykopaatti tai muuten vain tästä maailmasta pihalla oleva.
En halua kuulostaa mitenkään angstiselta, tämä on vain mielipiteeni nyt.
Olo on tyytyväinen, kun saan suojeltua sydämeni kaikelta, mikä voisi satuttaa.
Olo on erittäin tyytyväinen, kun saa hallittua ajatuksensa ja tunteensa.

Onneksi nyt ei ole tielle edes sattunut ketään miekkosta.

Olen vain todennut itsekseni, että loppujen lopuksi olen aika hankala tapaus.
Se, joka joskus yrittää mun sydämen viedä, saa tehdä TODELLA paljon töitä sen eteen. Aina kuulee sanottavan, että Jumalalla on varmasti joku varattuna. Haluan uskoa siihen, ja kai mä uskonkin. Mutta ikäväkseni olen huomannut,
että mun luottamus täytyy ansaita kivikkoisen tien kautta. Sellainen mä olen.
En tiedä olenko ollut alusta asti, vai onko elämä muovannut musta sellaisen.

Musta tuntuu joskus, että ihmiset säälii mua koska olen sinkku.
Ihmetellään, ja puntaroidaan miksei mulla ole ketään. Mun mielestä se  on nyt vain onni. Itsekin olen miettinyt, olenko sinkku omasta tahdostani vai ihan niin, etten voi asialle mitään. Taidan olla vähän kumpaakin. :)

En voi sanoa muutakuin että onnea sille miehelle, joka joskus haluaa mun sydämen ryövätä. Hih. ^^

Kesä, eikä mitään tekemistä.. PÖH!

Flunssa ei hellitä. En ole viitsinyt ulkonakaan kovin olla sen vuoksi.
Kaiken tän keskellä ollaan tytsyjen kanssa suunniteltu Jenican synttäreitä.
Lahjaidea ois jo tiedossa, mutta mun täytyis vaan saada inspiraatio tehdä se.
Jos mun päässä ei ala pian pyörät pyörimään, niin oon pulassa. Alkaa nääs aika käydä vähiin. Oh God help me!

Tulin eilen illalla miettineeksi, miten paljon asiat voi muuttua vuodessa.
Ystäväporukka on muuttunut viime kesästä, ja mäkin olen jälleen muuttunut.
Oon sellainen ihminen, joka ei oikeastaan pidä muutoksista. Mutta mussa muutos tapahtuu yleensä hitaasti ja huomaamatta. Siksi se ei kai pelota mua.
Eri asia, jos ystäväpiirissä tai perheen keskellä tapahtuu suuria muutoksia.
Joka tapauksessa, oon taas huomannut, että mun itsevarmuus on kasvanut.
Vaatekaappi on täynnä mekkoja, joita en ois ikimaailmassa kehdannut pitää muutakuin kotona. Nyt olen ollut jatkuvasti liikkeellä mekoissa. :-)

... Tilasin muuten jälleen uuden mekon. Tällä kertaa seppälästä.

                                                Miltäs näyttää?
Mä ainakin tykkään tosi kovasti. Niin kovasti, et tosiaan tilasin sen. :)

Odottelen myös nuottivihkoa saapuvaksi. Sen pitäis saapua ylihuomenna.
Jippii-kuoron Majakaksi maailmaan- nuottivihko. Lapsuudesta jäänyt rakkaina ne laulut mieleen, niin oli pakko tilata, että saa sitten pianolla soitella ilokseen. :-)

Eiköhän tässä ollut kaikki tältä erää.

Siunattua kesäpäivää!

                                              -Annika