This can't be true!

Häivyin facebookista noin puoli vuotta sitten. Poistin tunnukseni LOPULLISESTI.
Siitä asti oon ollut helpottunut päästessäni facesta eroon, ja hehkuttanut kaikille, kuinka ei oo yhtään ikävä!
... tuollaisia asioita ei pitäis hehkuttaa. Tässä sitä nyt ollaan: MULLA ON KAMALAT VIEROITUSOIREET!  Oon parin viimesen päivän aikana harkinnut vakavasti uudelleen liittymistä.
Mä en voi sortua siihen enää. :o

T. Annika Millhouse, joka uskoi, ettei facevieroitusoireita ole olemassa.

Nips naps!

Olen viime päivien aikana tajunnut, kuinka kyllästynyt oon mun hiuksiin!
Siksipä aionkin antaa parturin uudistaa mun ilmettä. En kuitenkaan vielä tiedä, että miten.
Se on ainakin varmaa, että mun hiuksia lyhennetään jonkin verran. Ei nyt ihan kamalasti, sen verran hiuksirakas oon kuitenkin :) Oon myös miettinyt, jospa leikkauttaisin kerroksittain ni hiukset ei ois niin lässähtäneen näköiset. Mä tunnetusti en osaa päättää mitään, joten otan ehdotuksia vastaan! :D


Kiitos.

Lyhyt, kylmä kesä oli ja meni.

Hokasin, että oon kirjoittanut tänne viimeksi juhannuksena! :D
Paljon on tapahtunut tällä välillä, kun en ole blogia päivitellyt. Päivät on kuluneet tytsyjen kanssa hengaillessa aamusta iltaan. Öitä on valvottu, ja roskaruokaa syöty niin, että se alkaa tulla jo korvista ulos. :')
Syksy on alkanut lennokkaasti, ja sain töitä päiväkodilta. Ensi kuussa pitäs aloittaa. Olin aivan kuvitellut,
että joutuisin taas istumaan kotona peukaloita pyöritellen, mut eei. :)
Tällä hetkellä olen lapsenvahtihommissa. Poika nukkuu vielä, niin päätin tappaa aikaa tietokoneen äärellä. :)

Elämä se menee vaan eteenpäin, tapahtui mitä tahansa. Jotenkin sisäisesti on jumissa, vaikka muuten kaikki on hyvin. Tuntuu et pystyn hengittää ja elää, mutten mun sisimmässä. Sisäisesti oon jähmettynyt.
Kai se vaan johtuu siitä, että nää sisäiset möröt on vihdoin kohdattava ja käytävä läpi, ennenkuin pystyn jatkaa eteenpäin. Jumala ei ole kaukana, mutta itse olen repinyt itseäni kauemmas. Typerää.

Ahdistaa, itkettää, pelottaa, suututtaa yms. Tällaisia mun tunteet on olleet jo jonkin aikaa.
Ne kiertää kehää, ja toistaa itseään. Sitä vaan niin haluais irti itsestään. Se ei vaan onnistu.
Mutta mä en usko, että Jumala haluaa mun pääsevän irti itsestäni.
Siksi mä en usko tän inhottavan kierteen olevan lopullista. Tämä on vain vaihe. Loppurutistus?


Tulee päivä, jolloin oon oppinut tästäkin jotain. Hope so.
Siihen asti se on vaan tätä. :P

-Annika