Se ois loma.

Flunssa päätti pahentua tällä viikolla,

jonka vuoksi olen siis ollut kotona,

ja napsinut lääkkeitä nassuun.

Ei nyt enää niin kamalan karmea olo ole,

mutta nenä on tukkoinen,

ja aamuisin kurkku kipeänä.

Lueskelin eilen vanhoja päiväkirjoja,

ja rupes välillä oikein ahdistamaan kaikki se,

mitä niille sivuille on vuodatettu.

Toisaalta taas tuli mahtava olo siitä,

että olen saanut aivan kuin uuden elämän, uuden alun.

Tänään alkoi hiihtoloma.

Olen kovasti suunnitellut Hannan kanssa yökyläilyjä

puolin ja toisin.

Keväästä on tulossa kuulemma ennätyslämmin,

ja se saa mun mielen niin korkealle että!!!

Illalla on kokous,

ja tarkoitus ois suunnata sinne Jenican kanssa.

En olekaan sitä nyt muutamaan päivään nähnyt.

Päässä on risteillyt viime aikoina niin tuhottomasti ajatuksia,

että on vaikea saada kaikkia asettumaan aloilleen.

Olen puntaroinut asioita aika paljon,

ja olen päättänyt kieltäytyä kaikista ylistysvastuu-pyynnöistä,

joita mun eteeni ehkä tulee.

Siksi, että haluan päästä sisään siihen oikeaan ylistykseen,

ettei se ois sitä ihmisille laulamista,

vaan ois ikäänku suora yhteys taivaaseen

ja se ois suoraan Jumalalle osoitettua.

Ylistyksen tarkoitus on palvoa ja ylistää Jumalan suuruutta,

ja Hänen ihmeellistä rakkauttaan.

Siksipä mä en aio olla ylistysvastuussa ennenkuin sisäistän täysin

ylistyksen oikean tarkoituksen.

Haluan vaan olla niin lähellä Jumalaa.

Siinä on hyvä olla.

Siunausta jokaisen päivään!

-Annika

Jotain menneestä viikosta.

Kävin tällä viikolla lääkärissä,

kun on ollut kipua poskionteloissa yms.

No, siellä oli sitten jotakin tulehduksen tapaista,

ja mulle määrättiin lääkekuuri.

En ole kuitenkaan saanut vielä aloitetuksi sitä,

mutta huomenna täytyy.

Kouluviikkokin mennyt aivan plörinäksi tuon takia.

Torstaina mun ihana ystäväni, Hanna,

tuli yökylään.

Oli mielettömän hauskaa,

niinkuin aina.

Perjantaina Hanna lähti sitten kotiin,

ja mä lähdin käymään Jenican ja Sipen kanssa Hannulla.

Eilen oli nuortenilta ja siellä oli toinen nuorisotyöntekijä ehdokas paikalla.

Meillä oli tosi mukava ilta,

sellainen rento ja tiivis.

Vielä eilen päivällä en ollut täysin varma,

kumpi nuorisotyöhön tulisi valita.

Nuortenillan jälkeen olin täysin varma.

Mulle ja Jenicalle iski samanlainen varmuus samasta ihmisestä.

Eli näyttää siltä,

että me ollaan päätös jo tehty.

Tänään kokouksessa se varmuus vaan vahvistui,

ja juteltiin vielä siinä kahvipöydässä tän ehdokkaan kanssa.

Seurakunnan kokousta odotellessa...

siellä tehdään se lopullinen päätös sitten.

On nyt ollut mielettömän mahtavat fiilikset siitä,

että ei tarvitse enää epätietoisena miettiä sitä,

tuleeko tuonne koskaan ketään nuorisotyöhön.

Me ollaan löydetty se,

mitä ollaan etsitty.

Kiitos kuuluu Jeesukselle. <3

-Annika



Näin vapaapäivän kunniaksi on hyvä istua alas kirjoittamaan.

Sain tänään etätehtävät tehdyksi, ja pitäis jossain välissä lukea ruotsin kokeisiin.

Väsäilin tuossa ystävänpäiväkortteja....

en ole kovinkaan hyvä askartelemaan,

mutta nyt viime "juhlina" on tullut kovasti tehtyä kortteja.

Huominen päivä on taas yhtä edestakaisin juoksemista.

Koulussa pitäisi olla sinne neljään asti,

mutta mä hyppään bussiin jo kolmen maissa.

Täytyy ehtiä laulu-ja pianotunnille.

Huhtikuun konserttilaulut on jo valittu, ja niitä pitäisi opetella ulkoa.

Päädyttiin valitsemaan kaksi laulua jotka on siis:

My heart will go on & Lautturi.

Hieman on tullut epäröityä,

että miten ääni kestää tuossa ensimmäisessä laulussa,

mutta mun täytyy vaan uskaltaa käyttää ääntäni rohkeammin.

Olen nääs huomannut,että tuon laulun kohdalla piipitän,

ja ikäänkuin peittelen ääntäni.

Huomisella tunnilla aion kyllä antaa kaikkeni tuon laulun suhteen,

sillä jos en nyt rohkaistu laulamaan sitä niin sydämestä kuin koskaan,

niin voin olla varma, ettei konsertti mene kovin hyvin.

Tosiaan laulu-ja pianotunnin jälkeen ehdin tunnin olla kotona,

kun lähden rukoilemaan ihanan ystäväperheen luokse.

Siellä vierähtää varmaan muutama tunti,

ja siellä voin sitten Jenican kanssa juoda ystävänpäiväkahvit.

Käy se niinkin.

 

Oli muuten aivan paras mitä laulunopettaja sanoi viime tiistaina:

 

"Sulla on niin omaperäinen ja voimakas ääni, että kun sä olet laulanut

niin whum, ja tila jää tyhjäksi.

Siitä on vaikea muiden yrittää laulaa samalle tasolle."

 

Ehkä ihanin opettaja ikinä.<3

 

-Annika

Sunnuntai ja punnitustunnelmia

        

Ensimmäinen laihdutusviikko takana.

Täytyy myöntää, etten ole oikein kaikkina päivinä panostanut tähän,

niinkuin olis pitänyt, mutta olen kuitenkin muuttanut ruokailutapojani ja pyrin liikkumaan päivittäin.

Mulla on ylöskirjattuna viikoittainen kunto-ohjelma ja sen mukaan on nyt pyritty menemään.

Yllätyin tässä yksi päivä,kuntopyörräillessäni, että puolen tunnin polkeminen ei tuntunut missään, koska ennen en ole pystynyt kovinkaan kauaa polkemaan. Astuin tänään puntarille kauhuissani siitä, mitähän se mahtaa ilmaista mutta lukema näytti sitä, että tällä viikolla multa on pudonnut 1,4 kg! Se on jo hyvä alku, koska oletin ettei multa pudonnut yhtään. :')

Eilen oli nuortenilta.

Toinen nuorisotyöntekijä ehdokas oli iltaa viettämässä meidän kanssa, ja oli mukava ilta.

Leikittiin sellaista leikkiä, kun psykiatri. Minä ja Soile oltiin psykiatreja ja aivan pihalla koko leikistä. :D

Meidän täytyi kysyä piirissä istujilta kaikkia kysymyksiä maan ja taivaan väliltä, ja sitä mukaan yrittää saada kiinni leikin juonesta. Ei siinä mennyt kun jotain tunti, ennenkö arvasin leikin tarkoituksen. Hyvä minä.

Nuortenillan jälkeen oltiin Jenican kanssa ajelulla..as always, ja kun pysähdyttiin tankkaamaan ohi ajoi auto täynnä nuoria miehiä.. typeriä nuoria miehiä. Yksi irvisti lasista ja näytti mulle keskisormea. Kiitti vaan!

No, heti sen jälkeen alkaa kuulua miehen huutoa :" Jätkät, tulkaas täälä on jotain naisia!".. siinä vaiheessa kaasu pohjaan ja pois paikalta. Jotkut ihmiset on idiootteja.

Tänään on ihan perus sunnuntai. En jaksanut lähteä kokoukseen.. jokseenkin vetämätön olo.
Kaipa tämä tästä illaksi menee ohi. Toivottavasti.

Huomenna vapaapäivä koulusta, Jiihaa!

Siunattua sunnuntaita!

-Annika

Taas yksi koulupäivä takana. Nyt väsynyt olo ja jostain kumman syystä
mua on huimannut älyttömästi koko päivän. Mua oikeastaan on huimannut jo viikon enemmän tai vähemmän, mutta tänään enemmän.
Anyway, kävin ostamassa tänään uuden puhelimen :

Päädyin tähän valintaan koska se oli halpa ja viimeinen kappale.

Kaiken lisäksi valkoiset puhelimet on ihania <3

lovethissomuch <3

Haaste vastaanotettu.

Aloitin tänään laihdutuskuurin. Sen, jonka lupasin uudenvuoden lupauksessa jatkaa loppuun.
Tähän tottuu aika helposti, ja mulla nyt putoaa paino het siitä, kun aloitan terveellisemmän ruokavalion. Mun ruokailutottumukset ei ole olleet terveellisiä, myönnetään, mutta ensimmäisen onnistuneen laihdutuskuurini aloitin vuosi sitten tähän aikaan (ironista) ja sain pudotettua 9 kiloa.
Kesän aikana oli hirveän vaikea laihduttaa ja niinpä laihduttaminen jäi kesätauolle.. ja siltä tauolta tässä ollaan palaamassa. Tässä välissä painoa on noussut vain 3 kiloa, joten on helppo jatkaa.
Tällä kertaa vien tämän loppuun asti. Tämä on sen arvoista. Paljon helpompaa nyt on laihduttaa kuin esimerkiksi 3 vuotta sitten; silloin olisin laihduttanut vaan ihmisten vuoksi, nyt teen sen itseni takia.
Sitäpaitsi laihduttaminen vaikuttaa positiivisesti moneen alueeseen mun elämässä. Viimeksi kun tosiaan laihdutin, musta tuli iloisempi ja pirteämpi. Itsetuntokin kohosi.

En aio laittaa itseäni millekään nälkäkuurille. Se olis liian älytöntä mun makuuni. Syön terveellisemmin, liikun päivittäin ja jätän herkut pois. That's it. Kun tulee herkutteluviikonloppu niin ei muutaku kaupasta pussillinen maissinaksuja ja ilta on pelastettu.

Aion jakaa tänne blogiini mietteitä laihdutuskuurista, ja sen edistymisestä, jotta voin ihannepainoni saavuttaneena katsella, millainen matka tämä oikeastaan olikaan. Onneksi tänkään asian kanssa ei tarvitse olla yksin, Jeesus jeesaa mua tän kanssa. Niin se on tehnyt ennenkin.

-Annika

Elämme jännittäviä aikoja...

Meidän seurakunnan nuorisotyöntekijän paikkaa on hakenut kaksi naista!
Aika jännä, että toisen tapasimme kiponniemessä, vaan ei sanallakaan sanonut hakeneensa paikkaa. Molemmat ollaan siis tavattu, mutta toisen kanssa juteltu vähän enempi kuin toisen. Vastakkain asettelussa on siis
perheellinen äiti, ja nuori perheetön nainen.

En nyt rupea sanomaan mielipidettäni sillä, että olisin jo päättänyt kumpi äänestetään meille nuorisotyöhön, mutta mitä nyt ollaan koettu perheellisten nuorisotyövastaavien suhteen että läheskään aina ei päästä paikalle, niin siinä mielessä perheetön nainen olisi loistava valinta.
MUTTA kun nyt kuitenkaan ei voi tietää, mikä Jumalan tahto on tässä asiassa, niin tsekataan molemmat vielä ja rukoillaan Jumalalta, että näyttäisi kumman on tähän työhön valinnut.Joka tapauksessa olen aivan älyttömän iloinen siitä, että meille ylipäätään edes on hakenut ketään nuorisotyöhön!

Meillä oli perjantaina taas varkki-ilta. Lapsia oli kovista pakkasista huolimatta paikalla kahdeksan. Mulla oli leikki-vastuu, ja ennen vapikselle lähtöä tsekkasin kerhonohjaajan kirjastani muutaman mielenkiintoisen leikin.
Lapset tykkäs leikeistä, joten niitä voidaan leikkiä toistekin :-)
Jenica oli vastuussa hengellisestä osuudesta, ja oli aivan mahtava nähdä, miten tarkkaavaisesti lapset kuunteli ja kun kysyttiin, kuka meistä tahtoo elää elämänsä Jeesusta seuraten, niin kaikki muksut kohotti kätensä <3
Ilta hipoi lähes täydellisyyttä, tällaisia iltoja enemmän!

Kyllä se taitaa niin olla ihan oikeasti, että tämä vuosi on aivan uusi aika. Meille kaikille.

-Annika