Päätin kirjoittaa näin hienosti keskellä yötä, mutta tiedän, että huominen pitää sisällään niin paljon menoa ja meininkiä, etten ehtisi enää silloin.
Tosiaan ajattelin kirjoittaa jotain tästä kuluneesta vuodesta 2011:
Tämä vuosi on ollut tapahtumarikkain, erikoisin ja paras kaikista.
Mulla oli heti vuoden ensimmäisistä päivistä lähtien tunne, että tää vuosi käynnistää jotain suurta, ja niin se tekikin.
Ennen tätä vuotta mun elämä on ollut jatkuvaa kamppailemista.
Kamppailemista itseni kanssa, kamppailemista samojen vanhojen tunteiden ja asioiden kanssa. Jatkuvaa itkemistä ja marisemista siitä, kuinka musta ei koskaan ole mihinkään.. kuinka mut on tuomittu olemaan onneton.
Itseinho, joka haukkui itseään peilin edessä jokapäiväisenä rituaalina.
Ihmispelko, joka jätti monia mahdollisuuksia väliin. Pakkomielle menneisyyteen, joka piti mun elämää jähmettyneessä tilassa.
Muistan usein katsoneeni muita uskovia ja miettineeni, mitä sellaista niillä on, jota multa puuttuu.(Vaikka siis itsekin olen ollut uskossa muksusta asti.)
Ajattelin, että se, mitä niillä on ei ole mun tavoitettavissa ja ettei onnellisuus yleensäkään ole tavoitettavissa. Mä aivankuin pakonomaisesti hyväksyin sen onnettomuuden tunteen mun niskassa vuodesta toiseen aivankuin se olis mun kohtalo.. ettei olis muuta vaihtoehtoa.
Tässä sitä nyt ollaan. Ei enää itseinhoitkuja peilin edessä. Ei pelkoa siitä,
mitä muut ajattelee.. ei enää yhtään hylättyjä mahdollisuuksia vaan sen vuoksi, mitä muut ajattelee. Ei enää sitä, että hampaat irvessä yritän tehdä samoja asioita, ja pitää kaiken täysin ennallaan vain siksi, että se tois menneisyyden takaisin. Ei enää sitä loputonta itkua, johon nukahdin lähes joka ilta. Sitä itkua, josta kaikunut tuska tuntu repivän sydämen riekaleiksi.
Mä täytin 20, ja musta tuntuu, että vasta tänä vuonna olen alkanut elää.
Oon kulkenut erittäin kivikkoisen tien tänne asti, mutta tänä vuonna olen alkanut ymmärtää osaa siitä, miksi näin on ollut. Jumalalla on ollut erityinen suunnitelma kaiken takana. Olen myös ymmärtänyt, mitä sellaista niillä muilla uskovilla oli, jota mulla ei ollut.. oikea suhde Jeesukseen. Se onnellisuus, mitä vain Jeesus voi tarjota. Samassa mun silmät aukeni näkemään, miksei mulla ollut sitä: mä en viettänyt aikaa Jeesuksen kanssa. Kävin toki nuortenilloissa ja seurakunnassa, sekä rukoilin, mutta ne rukoukset oli vain lyhyitä iltarukouksia tai paniikinomaisia rukouksia että Jumala auttaisi mua välttämään tiettyjä asioita. Tänä vuonna mun hengellisessä elämässä tapahtui suuri muutos, pääsin seurakuntayhteyteen jonka aikoinaan olin hyljännyt ihan vain kaikkien itseinho ja ihmispelko-ongelmien vuoksi, Sain rohkeuden rukoilla ääneen ja tuntuu, että se on siunannut mua tosi paljon. Mun suhde Jeesukseen on syventynyt ja Herra siunas mua lisää armolahjalla, jonka sain tässä pari kuukautta sitten. Mä olen onnellinen, ja ymmärrän nyt, että ihminen ei voi olla onnellinen ilman henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen. Ymmärrän myös ettei onnellisuus riipu tunnetiloista; se EI riipu siitä, millä tuulella sä olet. Huono tai hyvä päivä- ei mitään merkitystä.
Mä olen onnellinen, vihdoin viimein! Mun ei tarvitse enää hävetä itseäni. Jeesus antoi naulita itsensä ristinpuuhun koska se rakasti mua niin paljon ja rakastaa edelleen! Kaikkien aikojen suurin kuningas rakastaa mua. Miksi mun pitäisi hävetä?
Jeesus rakastaa suakin, ja kaikkia ihmisiä maan päällä. Tämä ei ole mainospuhe mihinkään toimimattomaan tuotteeseen, vaan tämä on mahdollisuus, jonka jokainen voi elämäänsä saada. Jeesus on kantanut mut kaikkien vaikeiden aikojen läpi, kun mun omat jalat ei enää ole kantaneet,
Jeesus on luvannut olla mun vierellä päivien loppuun asti. Jeesus on vahvistanut mua, ja näyttänyt, kuinka arvokas mä sille olen. Siksi Hän saakin mun koko elämän käsiinsä ja mut käyttöönsä. Ikinä ei tarvitse hetkeäkään katua sitä, että on antanut elämänsä Jeesukselle ja lähtenyt seuraamaan Häntä.
Tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2012. Siunatut uudet vuodet kaikille! <3
-Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti