aiheesta, josta puhutaan joka paikassa. Televisiossa, radiossa, lehdissä yms.
Rakkaudesta. Itsehän en voi sanoa, että olisin koskaan ollut rakastunut.
Kuitenkin sisimmässä on kaipuu löytää Se Oikea, Jumalan tarkoittama mies, jota saisi rakastaa niin paljon kuin sielu sietää.
On tullut seurattua sivusta rakastuneita pareja, joiden onnellisuus paistaa kilometrien päähän. Kaikki tämä aika, kaikki nämä vuodet on ollut aikaa tutkia omaa sisintään, ja sitä, mitä mä haluan.
Kuten sanoin, haluan löytää Jumalan minulle tarkoittaman miehen, mutta samaan aikaan kammoan ajatusta, että joku astuisi elämääni.
Tällä hetkellä olen aika vahvasti sitä mieltä, että on aika pieni todennäköisyys löytää mies, josta ei loppujen lopuksi paljastuisi omistushaluinen, väkivaltainen, psykopaatti tai muuten vain tästä maailmasta pihalla oleva.
En halua kuulostaa mitenkään angstiselta, tämä on vain mielipiteeni nyt.
Olo on tyytyväinen, kun saan suojeltua sydämeni kaikelta, mikä voisi satuttaa.
Olo on erittäin tyytyväinen, kun saa hallittua ajatuksensa ja tunteensa.
Onneksi nyt ei ole tielle edes sattunut ketään miekkosta.
Olen vain todennut itsekseni, että loppujen lopuksi olen aika hankala tapaus.
Se, joka joskus yrittää mun sydämen viedä, saa tehdä TODELLA paljon töitä sen eteen. Aina kuulee sanottavan, että Jumalalla on varmasti joku varattuna. Haluan uskoa siihen, ja kai mä uskonkin. Mutta ikäväkseni olen huomannut,
että mun luottamus täytyy ansaita kivikkoisen tien kautta. Sellainen mä olen.
En tiedä olenko ollut alusta asti, vai onko elämä muovannut musta sellaisen.
Musta tuntuu joskus, että ihmiset säälii mua koska olen sinkku.
Ihmetellään, ja puntaroidaan miksei mulla ole ketään. Mun mielestä se on nyt vain onni. Itsekin olen miettinyt, olenko sinkku omasta tahdostani vai ihan niin, etten voi asialle mitään. Taidan olla vähän kumpaakin. :)
En voi sanoa muutakuin että onnea sille miehelle, joka joskus haluaa mun sydämen ryövätä. Hih. ^^
Kaikella on aikansa. :) Etsi Jumalaa, vietä aikaa Hänen kanssaan ja anna Hänen valmistaa sua parisuhdetta/avioliittoa varten. :) Kaikista parasta on silloin, kun antaa Jumalan johdattaa eikä itse hätiköi ja kiirehdi asioiden kanssa. Se on aika raakaa touhua välillä, kun kaksi rikkinäistä ihmistä alkaa seurustelemaan ja tuo suhteeseen kaikki ne haavat joita ei ole käsitellyt. Sen takia on joskus parempi odottaa, viettää aikaa yksin sekä Jumalan kanssa ja antaa Jumalan hoitaa ne elämän tuomat haavat, jotta pystyisi paremmin rakastamaan sitä toista ja ottamaan myös hänen tarpeensa huomioon. :)
VastaaPoistaPuhut asiaa. :) Välillä vaan pettymykset nostaa päätään, ja sumentaa toivon siitä, että Jumalalla on varattuna joku.
VastaaPoistaOlen kuitenkin huomannut, ettei puolison löytäminen ole kiireellinen asia. Ihan hyvä on olla näinkin. :)